Suomalaisen joululauluperinteen vanhinta kerrostumaa edustavat keskiaikaiset, latinankieliset Piae Cantiones –laulut eli Vanhojen piispojen hurskaat kirkko- ja koululaulut, joiden ensimmäinen painos ilmestyi Greifswaldissa vuonna 1582. Valtaosa kokoelman lauluista liittyi kirkkovuoden kolmeen suureen juhlaan: jouluun, pääsiäiseen ja helluntaihin. Joululauluista tuli ajan oloon niin suosittuja, että niitä otettiin myöhemmin myös virsikirjaan.
Piae Cantiones –lauluja laulettiin koulun laulutuntien lisäksi erilaisissa kirkkotilaisuuksissa, koulun juhlissa sekä paikkakunnan merkkihenkilöiden joulunaikaisten tervehdysten yhteydessä. Kun teinit lähtivät pitäjänkäynneille kerätäkseen rahaa koulunkäyntiään varten, cantiolauluilla oli niissäkin keskeinen asema. Joululauluista suosituimpia olivat Ave maris stella, Dies est laetitiae, In dulci jubilo, Personent hodie, Psallat scholarum concio ja Puer natus in Bethlehem.
Piae Cantiones -perinne jatkui koululaitoksen piirissä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin laulujen käyttö väheni niin opetuksessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Yhtenä syynä cantioperinteen heikentymiseen oli latinan kielen aseman heikentyminen koululaitoksessa. Kun vuoden 1582 PC-painoksessa oli 74 laulua, oli vuonna 1900 ilmestyneessä Joh. Inbergin toimittamassa PC–kokoelmassa enää 10 laulua. Latinankielisten sanojen yhteyteen Inberg liitti myös ruotsin- ja suomenkieliset sanat.