Joululaulutraditiolle antoi alun Itävallan Oberndorfin kylässä syntynyt laulu ”Stille Nacht, heilige Nacht” (Jouluyö, juhlayö). Joseph Mohrin kirjoittama ja Franz Grüberin säveltämä laulu levisi nopeasti muihin Euroopan maihin, ennen pitkää myös Suomeen, jossa se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1883 E.A. Hagforsin toimittaman Suomalainen Lauluseppele – kokoelman toisessa vihkossa. Suomennos alkoi sanoilla ”Jouluyö, juhlasa yö” ja sen oli tehnyt Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pastori G. O. Schöneman.
Monet vanhoista joululauluistamme ovat ulkomaista alkuperää. ”Jouluyö, juhlayö” –laulun lisäksi tunnetuimpia ovat tanskalainen ”Maa on niin kaunis”, ranskalainen ”Heinillä härkien kaukalon” ja englantilainen ”Nyt riemuiten tänne”. Ne ovat saavuttaneet laajan kansainvälisen käytön ja niitä lauletaan edelleenkin. Toinen joululauluihin liittyvä piirre on kansansävelmien käyttö joululauluissa. Esimerkiksi ”O Tannenbaum” (Oi kuusipuu) -laulun sävelmänä on tunnettu saksalainen ylioppilaslaulu. Myös useissa 1800-luvulla syntyneissä suomalaisissa joululauluissa on käytetty kansansävelmää, esimerkkeinä ”Joulu, joulu tullut on”, ”Joulupuu on rakennettu” ja ”No onkos tullut kesä”.
1800-luvulla jouluvirsien rinnalle yleistyivät myös maalliset joululaulut, joita laulettiin etenkin Tapaninpäivänä. Maallisten joululaulujen tuloon vaikuttivat toisaalta säätyläisten joulunvietto, jonka esikuvat tulivat Ruotsista sekä kansanopetuslaitoksen (seminaarit ja kansakoulut) perustaminen maahamme. Joulunviettotapojen muutoksen seurauksena koulujen syyslukukausi päätettiin joulujuhlaan, kodeissa yleistyivät joulukuuset kynttilöineen ja koristeineen, joulupukki vieraili kodeissa ja kouluissa jakaen lahjoja lapsille. Joulutunnelmaa loivat erityisesti rakkaat joululaulut, joita opeteltiin koulun laulutunneilla koululaulukirjoista.
Useat joululauluistamme ovat alkuaan syntyneet koulun joulujuhlaa eli kuusijuhlaa varten, siksi niiden kirjoittajina on harvinaisen monta kansakoulunopettajaa. Heistä mainittakoon Helmi Auvinen, J. H. Erkko, Immi Hellén ja Olli Vuorinen (Berg), jotka valmistuivat opettajiksi Jyväskylän seminaarista, sekä Vilkku Joukahainen, Elsa Koponen ja Alpo Noponen, jotka valmistuivat Sortavalan seminaarista.
Suomi saa ylpeillä siitä, että joululaulujen tekijöistä löytyy maamme johtavia runoilijoita kuten Hilja Haahti, Huugo Jalkanen, Valter Juva, Viljo Kojo, Larin-Kyösti, L. Onerva ja Sakari Topelius, sekä tunnettuja laulumusiikin säveltäjänimiä kuten Karl Collan, P. J. Hannikainen, Ilmari Hannikainen, Heino Kaski, Uuno Klami, Armas Maasalo, Leevi Madetoja, Erkki Melartin, Juhani Pohjanmies, Jean Sibelius ja Martti Turunen.
1800-luvun lopulla ilmestyivät maassamme ensimmäiset varsinaiset joululaulukokoelmat. Niiden toimittamisessa kunnostautui erikoisesti helsinkiläinen musiikinopettaja Anna Sarlin, joka julkaisi useita joululaulukokoelmia ja -vihkosia, mm. ”Joulun airut”, ”Kuusen ympärillä” sekä ”Joululauluja”, joka ilmestyi kahdeksana eri vihkona sisältäen lähes 100 joululaulua. Sarlinin joululauluvihkosten välityksellä maahamme levisi myös skandinaavista joululauluaineistoa.
Perinteisten joululaulujen ohessa yritettiin maassamme 1900-luvun alussa elvyttää myös mysteerinäytelmäperinnettä. Tällainen toteutettiin vuonna 1924 Helsingin Kansallisteatterissa, jossa esitettiin Hugo Jalkasen kirjoittama joulumysteeri ”Pyhä yö”. Idean taustalla oli presidentinrouva Ester Ståhlberg. Näytäntöjen tulot menivät kodittomien lasten hyväksi.