Joululaulujen toista kerrostumaa edustavat luterilaiset jouluvirret, joista pääosa oli alkuaan latinan- ja saksankielisiä. Latinankielisten virsien juuret ulottuvat toisaalta alkuseurakunnan laulutraditioon, toisaalta keskiaikaiseen lauluaineistoon. Niitä edustavat Milanon piispa Ambrosiuksen kirjoittama virsi ”Jeesus Kristus meille nyt” (Veni Redemptor gentium) ja virsi ”Sinua, Jeesus, kiitämme”, joka edustaa keskiaikaista leisiperinnettä, jossa säkeistöt päättyvät sanoihin Kyrie eleison (Herra armahda).
Valtaosa jouluvirsistämme on varsin vanhoja, kirjoitettu jo 1500- ja 1600-luvulla. Niistä tunnetuin on Martti Lutherin virsi ”Enkeli taivaan lausui näin”, jonka hän kirjoitti perheensä joulunviettoa varten vuonna 1535. Muista saksalaisista jouluvirsistä mainittakoon Paul Gerhardtin virsi ”Nyt seimellesi seisahdan” ja Philipp Nicolain virsi ”Kas kirkas nyt kointähtönen” joka vuoden 1986 virsikirjassa on sijoitettu loppiaisvirsien osastoon.
Uudempaa traditiota edustaa tanskalaisen Hans Adolf Brorsonin virsi ”Tulemme, Jeesus, pienoises”, joka vuoden 1938 virsikirjassa nimitettiin erityiseksi Lasten jouluvirreksi. 1970-luvulla käynnistyneen virsikirjauudistuksen myötä jouluvirsien osastoon otettiin myös perinteisiä joululauluja kuten ”Ei valtaa, kultaa, loistoa”, ”Juhlimaan tulkaa”, ”Maa on niin kaunis” ja ”Joulu riemukas”.